Lilli oli maailman kultaisin ja hyvä sydämmisin koira ikinä.
Lilli tuli meille muutaman vuosi äitini kuoleman jälkeen ja toi tullessaan valoa suuren surun keskelle. Lilli oli minulle niin tärkeä ettei sanoja riitä kuvaamaan sitä, Lilli oli minun paras kaveri ja lohduttaja. Lilli matkasi aina meidän mukana minne sitten menimmekin ja kaikkea matkanvarrella ehtikin sattua.
Lilliltä meni ristiside takajalasta vuonna 2005, se jouduttiin leikkaamaan. Lilli kuntoutui leikkauksesta suht' nopeasti, mutta takapakkia tuli kun toisestakin takajalasta meni ristiside kun siihen kohdistui rasitusta Lillin ontuessa. Eläinlääkäri jo varoittelikin kun ensimmäinen meni, että toinenkin luultavasti joudutaan leikkaamaan. Silloin olimme kaikki murheen murtamia. Päätimme että toinenkin jalka leikataan, onneksi. Lilli kountutui toisesta leikkauksesta tosi nopeasti ja sai nauttia terveistä jaloista monta vuotta.
Lillin ollessa noin kahdeksan vuotias todettiin toisessa silmässä harmaakaihi. Kaihi eteni todella hitaasti, eikä se haitannut Lillin menoa ollenkaan. Myöhemmin Lillin ollessa reilu kymmenen vuotias, silmä oli melkein kokonaan sokea. Toisestakin silmästä löytyi myöhemmin kaihi ja Lilli sokeutui kokonaan neljätoista vuotiaana. Valoja ja varjoja Lilli kylläkin näki.
5.7.2012 oli päivä mitä en ikinä olisi uskonut tulevan. Ylitimme erittäin suuren vuoren päästäessämme 15- vuotiaan Lillin koirien taivaaseen. Päätös oli todella raskas, maailman raskain...
Lillillä oli mahassa paha kasvain jolle ei pystynyt tekemään enään mitään, emmekä halunneet enää Lillin joutuvan leikkaukseen. Olihan Lilli jo kunnioitettavat 15- vuotta vanha.
Päätöksen tekeminen oli niin vaikeaa, kun olet elänyt yli 10 vuotta jonkun kanssa, joka on sulle niin rakas kuin kuvitella vain saattaa. Mutta kaiken sen voimattomuuden ja surun jälkeen, tiedän että se oli Lillille parasta ja Lillillä on nyt hyvä olla.
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
Lilli 29.06.1997-5.7.2012 ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti